tiistai 8. joulukuuta 2020

On se outo..

Se on melko outo ilmestys tuo meijän ihminen. Se, joka asuu täällä ja "hoitaa" meitä. Joskus tuntuu, että me sitä hoidetaan. Se kuulemma väittää kylillä, että se juttelee "meille". 😂 Just joo, niinhän se luulee. Mutta totuus on, että kyllä se höpöttää ittekseen vaikka ja kuinka. Murto-osa jutuista kohdistuu meille, se ei vaan itte tajuu sitä. "Jospa mä keittäisin vähä kahvia." "Mitä, eikös mulla oo maitoa? Eiku täällähän se onki..." "Mihinkäs mä jätin ne mun villasukat..." Ja sitä rataa.  Se taitaa selostaa jotain oman elämänsä ääniraitaa... 

Marraskuun kaktus
Tässä vähän aikaa sitte se tuli hihkuen kotiin ja tempasi paketista ulos kaks uutta meikäläistä; Marraskuun kaktuksen (sellasen kellertävän, pinkkihän täällä jo on), Schlumbergera truncata ja juovatraakkipuun, Dracaena deremensis 'Lemon lime'
Juovatraakkipuu

Marraskuun kaktuksen se kiikutti ensitöikseen makkariin. Me on aateltu, että koska siellä on paljon viileempää ku muualla talossa, ni se kai aattelee, että siihe tulis nuppuja viileemmässä. Ja voi ollakki, ainaki uusia lehtiä se on puskenu ja näkyi siinä muutamien lehtien päässä jotain muutaki, tuskin nuppuja sentään, ainakaan vielä...
Juovatraakki puolestaan joutu vessaan (karanteeniin). Parempi seki ku kylppäri, me nimittäin epäillään, ettei kliivia tuu elossa takas sieltä. Se ku joutu sinne niitten villakilpikirvojen takia. Eikä oo palannu. Me epäillään, että se mädäntyy siellä, liian kosteissa oloissa. Kliivian kuuluis nimittäin olla kuivassa.. Toivottavasti ollaan väärässä. 

Tänään meijän hörhö tuli kotiin ja oli ihan outo, me ei oikein tiedetty tekikö sen mieli itkeä vai nauraa. Ehkä se teki kumpaaki. 
Ihmeteltiin kumminki, vaikka toi viirivehka ja kultaköynnös, jotka on tuntenu sen kauimmin sano, ettei tässä kylläkään oo mitään epätavallista. Että semmonen se on aina ollu. Varsinki, jos sille sattuu ja tapahtuu jotain. On me muutki se nähty, mutta ei kovin montaa kertaa.. 
Tänään se oli kotiutuessaan kovinkin ilokas, mutta samalla kuitenkin vähän surumielisen kaihoisa. Se höpisi muutoksista, uusista aluista ja sen sellasista. Lähdöistä, jotka tulee hypyn lailla...  No, en tiiä, onneks se vaikutti kuitenkin tyytyväiseltä. 
Nyt meijän pitää ruveta miettimään, että miten me saadaan sille huolemme julki siitä, että me on nähty ku se on viime aikoina alkanu vilkuilla noita hula-vanteita taas sillä silmällä. Kauhistuttaa vähä, ettei vaan ny sattuis mitään, siis meille siinä tiimellyksessä... Meitä on kumminki nyt 67, paaaljon enemmän ku viimeks. 

                                   -Kaikki yhden ja yks kaikkien puolesta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mäpä istutin just tulppaaneita!! Hurraa!!

Jihuu, jihuu!! Tänään tuli päivä, jota olen 15 viikkoa odottanut. Tulppisten sipulit on ollu jääkaapissa tänään tasan 15 viikkoa! (Tälläsin ...