maanantai 30. marraskuuta 2020

Draamaa ja diivailua

Villistapahtuman jälkeen olin jo alle viikossa taas niin reipas, että tilasin Viherkasvit.netistä itselleni vielä muutaman kasvin. Koska "pakkasilla ei sitte enää voi tilailla." Ja
"Keltanen lehti, hah, siitäs sait."
- Green Magic
"Keväällä sitte katotaan seuraavan kerran. Ensin katotaan montaks on selvinny talven yli, ettei turhaan oo hankkinu..."
😂 Just. Jos on varustellut kotinsa kasvivaloin ja heiluu alvariinsa sumutinpullon kanssa, niin ei varmaan ihan sadoittain kasvikuolemia tule talven aikanakaan tapahtumaan. Toivottavasti ainakaan. (Kopkop.) 

Ei kyllä pidä olla liian varma tästä(kään) asiasta. Muutama kasvi nimittäin osoittaa mieltään tästä vallitsevasta pimeydestä johtuen. Mm. Green Magic on suivaantunut mulle ja draamailee, kun just sitä ei ole sijoitettu kasvivalon välittömään läheisyyteen ja siksipä se kellastuttelee alimpia lehtiään... "Voi vehkaparkaa..."😆 Voisi olla nimeltään ennemminkin Green Dramatic...


Ludisia
Discolor

Jaa, mutta ne uudet kasvit! Ludisiaa, Ludisia discolor, tätä maaorkideoihin kuuluvaa kaunokaista, joka kukkii kerran vuodessa joulun aikoihin, olinkin jo katsellut pitkään. Ja siksipä sen hankinkin.  
Paavonnukkumatti, Maranta leuconeura ´Fascinator Tricolor´, oli myös ostoslistallani. Olen ajatellut olla aivan villikko ja laittaa sen amppeliin! VOU!
Ensin se on semikaranteenissa tuossa eteisessä. JOS se vaikka piilottelee sisuksissaan ötököitä, niin en tohdi sitä tuonne viidakkoon laittaa. Parempi tsäänssi huomata tunkeilijat ja estää niitä leviämästä. Toistaiseksi merkkejä ötököistä ei kuitenkaan ole. Mutta ei ollu kliiviassakaan pariin viikkoon, ja kuinkas kävi, nih!! 
Kolmas kasvi, jonka hankin oli... Ullatuuuuus... Maija!! Maija Maui Queen, Calathea ´Maui Queen´ , also known as Zebra Plant Maui Queen. Se on kaunis. Ja pörheä.
Paavonnukkumatti ja Ludisia Discolor



Calathea Maui Queen
















No nyt mulle tuli mieleen, että mahdoinko mä kirjoittaa näistä kyseisistä yksilöistä jo tänne blogistanian viidakkokirjoihini...😳 No, ihassama (=nuorisotermi), jos kirjoitin, nyt kirjoitan uudestaan. Vaikka muistaakseni taisin kuitenkin mainita viimeksi vain White Fusionin sekä laskuvarjolyhdyn. 
Näistä ensin mainittu muuten vetäisi niin suuren herneen nenäänsä uudelleenistutuksesta, että lörpähdytti kaikki ihanat lehtensä ja kuivatti vielä kaksi niistä kokonaan kippuraksi. Tuossa se nyt kuunottaa parilehtisenä vähän niinku variksenpelätin pellolla. Ei ole enää kaaniita lehtiä ihasteltavana, ei. (En tohdi ees kuvata.) 

Verkkomaiskun uusi tötterö
Verkkomaijalle kävi silloin aluksi melkein samoin, se lakastutti kaikki lehtensä yhtä lukuunottamatta. Mutta NYT se on puskenut mullasta uuden lehtitötterön!! WOHOO!!! Kauan se kesti, mutta sinnitteli sittenkin elävien kirjoissa ja nyt on alkanut kasvaa. JEI! Ja sydän. 💚

Luulenpa, että noilla maijoilla on vähän hankala luonne, oikuttelevat varsinkin uusissa tilanteissa. (Ja jos on liian kuivaa. Tai liian märkää. Tai...) Ei vais, luulisin, että se ei vaan jaksa pitää jo olemassa olevia lehtiään elinvoimaisina, kun täytyy hoitaa tuo juurtuminen uuteen alustaan huolella. Eiköhän tuo White Fusioninikin tuosta siis toivu. Ja nämä maijat olen siis hankkinut jakopaloina (=emokasvi on jaettu osiin), en siis ole kuolettanut sellaisia kokonaisia isoja kasveja...

Noh, Ludisia puskee kukkavanaa ja viidakossa muutenkin kaikki suht normaalisti. Koska mulla on niin paljon kasvivaloja, kasvit tekevät uutta lehteä (siis ne, jotka eivät diivaile kauempana valoista) ja voivat hyvin. Kastellakin saan niitä samaan tahtiin kuin kesällä. Ja se on hyvä se, minulla on tapana hukuttaa kasvit ylenpalttisella kastelulla. Nyt ei ole sitä vaaraa. Paitsipa että en ole varma kävikö mun gloksinia "talvilevolle" vai ihanko vain mädännytin sen hukuttamalla ja sumuttelemalla sen vieruskavereita.. Ne kuulemma käyvät levolle talveksi, mutta saattaa olla, että tämä yksilö nukkuu hiukan sikeäpää unta, ikiunta.😬 


Mutta on niitä hyvinvoiviakin kasveja. Tässä muutaman "ennen ja jälkeen" -kuvia. Pitsi-itulehden ruukussa on nyttemmin kolme noista minialuista, pitäisi varmaan siirtää omiin ruukkuihinsa jokainen... Kirjojuoru taas on mennyt ihan vallattomaksi. Lokakuussa oli vielä pikkuruukussa, nyttemmin isossa ja rönsyilee valtoimenaan. Olen pätkinyt useammankin varren ja työntänyt multaan. Kunpa se säilyisi talven yli ja olisi keväällä iso ja tuuhea pusikko.
Hopeaköynnös on nyttemmin myös jo isossa ruukussa (alkukuvassa pienessä) ja suurimmat lehdet jo melkein kämmenen kokoisia. Näyttää kuvassa vähän pikkuisemmalta kuin onkaan (nämä tuoreet kuvat.)
 


Jaajaa, siinäpä se. Ei mulla muuta. Paitsipa että on mulle vielä tulossa kaksi kasvia, ne on lähteneet tänään matkalle porilaisesta kukkakaupasta; Yksi ihanan kaunis traakki ja kellertäväkukallinen marraskuunkaktus ovat matkalla kohti uutta kotiaan. Nyt mä en enää osta mitään ennenku vasta kevväämmällä.. (Mutta vielä ei oo ollu pakkasia, ni siks vaan tilasin...😂)

Moikku!  
                -Anumaija

lauantai 7. marraskuuta 2020

Mää ne myrkytin!

Pussukka Floreti
-kukkatelineeseen
Heleijjaa! Kasvistoni on viime kerrasta ensin huvennut yhdellä, sitten kasvanut kahdella yksilöllä. Lisäksi kotiutui lisää ikkunatilaa kasveille. 
Tilaamani kukkateline Floreti nimittäin kotiutui tuossa yks päivä. Ruukkuja siihen ei tietystikään hetimiten löytynyt, ja koska odottelukykyni on syvästi ja ikuisesti miinusmerkkinen, virkkasin "väärän kokoisille", minulla jo oleville ruukuille pussukat. Novitan Strömsö -langasta (nro 8 virkkuukoukulla) virkkailin ensin oranssin, sitten mustan ja musta-oranssin pussukan ja virittelin ne paikalleen. 

  

Jo ensiyrittämällä pussukasta tuli just sopiva! Meni siis ihan just niiku Stömsööllä pitääkin mennä.  

Ruukuista tuli mieleeni, että vaikka olen kantanut ruukkuja selkä vääränä kauppareissuilta, ne on silti aina loppu. Viime viikonloppuna sitten yks ihku ystäväväni toi mulle hänellä turhanpanttina olleita ruukkuja.. Iiih! 😍  Kiitokseksi  annoin hänen matkaansa toisen nukkatyräkeistäni (aka paha poika, seksipalmu, tuhma poika). Se tuhmeliini  ampuu siemenensä ympäriinsä, siitä lempinimitykset. 

Laskeskelin siinä sitten kukkiani ja sain saldoksi 59. Ääk, pyöreä lukema olisi paljon kivempi, ajattelin.  

Niinpä niin, niinhän se olisi. Mitäpä siinä sitten, pari päivää myöhemmin yllätin itseni tilailemasta itselleni laskuvarjolyhdyn. Olin minä sellaista jo aiemminkin katsellut himoiten. Nyt tuli tarve ja sain sen ostettuakin... 🤣 Ostin minä Huonekasvit-ryhmästä Calathea White Fusionin jakopalankin. Tietenkin.

Laskuvarjolyhty
Laskuvarjolyhty

Laskuvarjolyhty, Ceropegia sandersonii,  on jännän näköinen köynnöskasvi. Nähtäväksi jää kukkiiko se mulla koskaanikinä.  Laskuvarjon näköiset kukat pitäisi tulla, siitäpä tuo nimikin. 

Uusin ja aivan ihastuttava maijani, Calathea White Fusion

Maija White Fusion
Uusin maijaseni, Calathea White Fusion, on kyllä ihan järjettömän kaunis. Toivottavasti se ryhtyy kasvamaan eikä jää kituiseksi jurottamaan, kuten lajitoverinsa verkkomaija. Maijat on ihan tavattoman sykähdyttäviä. Musta on tainnut tulla maijaihminen. Maija-KINihminen. 😁 Anumaija.

"Muutama" puuttuu vielä.
(Kuva Fb:n Maija-sivuilta).


Viime viikolla katselin kliiviani lehtiä ja minusta niissä näytti olevan vähän jotain valkoista töhnää... 

Koska olen ihastellut ja lueskellut lukemattomia tunteja Huonekasvit-ryhmän postauksia kasveista ja niiden tuholaisista, mieleni sopukoissa mietin näyttäisikö töhnä kenties vähän pumpulimaiselta, voisiko kasvissa mahdollisesti olla villakilpikirva... Nääh... 

Päätin kuitenkin pyyhkiä valkoiset töhnät pumpulipuikolla, jonka jälkeen ruiskin kasviin mäntysuopa-vesiseosta. (Viunalla ne kuulemma pitäis villistapauksessa pyyhkiä, mutta eihän mulla ole viinaksia.. Viini ei ehkä käy, stydimpää kamaa pitäis olla..)

No, seuraavana päivänä yhytin lehdeltä kävelemässä valkoisen ötökän. Mäntysuopaseos oli ehkä saanut sen jalkautumaan ulos piilostaan... En ehtinyt tarkastella saati kuvata sitä, kun olin jo liiskannut sen. Ei pysty sanomaan oliko pörröinen tai näyttikö villikseltä, mutta sisälmykset sillä kyllä oli ihan perusväriä. 

Kliiviaa kääntäessäni seinäpuolta löytyikin muutama pumpulinen kasa, eli se öttiäinen oli ollut juurikin villis. No, minä vein kasvin suihkuun ja myrkytin sen tuhohyönteisuihkeella. (Samalla suihkin myös yhden pikkutraakin ja sen vieressä olleen pesäraunioisen, olin mielestäni nähnyt niissäkin jotain valkoista...) Sitten kasvit pääsivät karanteeniin kylppäriin. 

Siirtänen ne seuraavaksi varmuudeksi makuuhuoneeseen, jossa ei muita kasveja ole, kunhan oleilevat hetken karanteenissa. 

Nyt mulla on sitte 61 kasvia kotonassa. (Hmm.. Pyöreä luku ois kyllä paljon kivempi... Eiku.😂) Niitä kun kattelee, ni mieli lepää. Yks aamu jouduin aivan juoksemaan bussiin, kun uppouduin tarkastelemaan kasvieni uusia alkuja vähän liian pitkäksi aikaa. Niitä alkuja onkin muuten  paljon! Ja ehdin mä bussiinkin.😆 

Eipä mulla taas muuta, moikko!

                                              -Anumaija

Mäpä istutin just tulppaaneita!! Hurraa!!

Jihuu, jihuu!! Tänään tuli päivä, jota olen 15 viikkoa odottanut. Tulppisten sipulit on ollu jääkaapissa tänään tasan 15 viikkoa! (Tälläsin ...