lauantai 24. lokakuuta 2020

Oranssin Prinssi 🧡

Philodendron Prince of Orange

Ooh, nyt se tuli! Tai ne. 💛🧡💚❤️ Tilasin PLNTS.comista 15.10. yömyöhäsellä pitkään haaveilemani Prince of Orangen - ja muutaman muun ihastuttavan vihreyden kyytipojaksi. Ettei postimaksu tuntuisi niin suurelta.

IIH!!! En melkein kestä.🧡💛💚❤️ Toi Prinssi on ollu mulla ostoskorissa varmaan kymmenen kertaa, mutta aina oon jättäny tilaamatta. Kunnes tilasin. 💕
Cteananthe amagris, Senecio rowleyanus
ja Philodendron Prince of orange

 
Calathea Roseopicta Dottie
Tilasin siis Philodendron Prince of Orangen, Helmivillakon, Senecio rowleyanus, Raitamatin, Cteananthe Amagris ja Isomaija Calathea Roceopicta Dottie:n. Mullahan on se tavis-isomaija, jolle kävin heti kertomassa (oikeesti), että “Sä sait pikkusiskon!!! “
Uudet ihanat! 

PLNTS sijaitsee Alankomaissa, mutta koska kotomaasta ei ko. kasvia saanut (at the moment ja hetihän se oli saatava☝️) pätin tilata sen. Ja tietysti myös, koska PLANTSilla on hyvä maine vihertietäjien keskuudessa.

Jo vain, lähetys rekisteröitiin NL:ssa 16.10. illalla ja Suomeen se saapui 23.10. Tänään kävin sen sitten hakemassa postin pakettiautomaatista hetimiten, kun voesti postista tuli. En oo varmaan ikinä polkassu niin nopeesti Koilliskeskukseen... 🤣

Kaheksassa päivässä äärimmäisen hyväkuntoisena ja hyvin pakattuna mun uusimmat ihanat saapuivat luokseni! Tosi nopeasti siis. Mahtavaa, kyllä mä vähän syrän syrjällään välillä olin, kun aattelin pikkukasveja matkaamassa uuteen kotiinsa.

Ne oli  siis varsin hyvässä kunnossa ja hyvin pakattu. Voin siis hyvillä mielin suositella Plntsia kaikille. 

Pikkunen Isomaija 

Raitamatti, helmivillakko ja Prince of Orange


Tässä yhteydessä pitänee myös mainita, että tilasin mä aiemmin tällä viikolla muutaman kasvin täältä koto-Suomestakin. Vähän niiku hetken mielijohteesta, ei mun mitään pitänyt enää ostella...
Anopinhammas, kliivia ja kirjoaloe
Niin kuitenkin kävi, että kodossani on nyt myös anopinhammas, Dracaena trifasciata 'Golden hahnii', kliivia, Clivia miniata ja kirjoaloe (aka sebra-aloe), Aloe variegata

Ja NYT mä en osta enää mitään. Ainakaan ennenku kelit lämpiää niin, että voi kuljettaa kasveja ilman paleltumisen pelkoa..🤞

-A. 

keskiviikko 21. lokakuuta 2020

Sipulaa maahan yllin kyllin


Mission: "Sipulit maahan"
Olin jo pitkään arponut sopivaa ajankohtaa tulppaanin sipulien (ja muutaman muun lajin) istuttamiselle. Syyskuu ja lokakuun alkukin oli viime vuoden tapaan (eiks nii?!! olihan viime vuonnaki?!!) epätavallisen lämmin. Ni ei silloin voi tulppisten sipuleita maahan laittaa.. Hmmm... Säätiedotus alkoi sitten lupailla viime viikolle (..vai tälle?...no, lupaili se) viilenevää ja vähän jo yöpakkasiakin. Sunnuntaina minä sitten kokosin istutuskimpsut ja kampsut ja ryhdyin toimeen. Kolmisensataa sipulia mulla olikin  maahan laitettavaksi. ÄÄK!  

Kolmesataa sipulaa

Ensin piti luonnollisesti raivata tilaa sipuleille. YYH, tämä olikin ehdottomasti se tylsin osa. Varsinkin, jos into puutarhan hoitamiseen on lopahtanut heti, kun syksy alkoi tehdä tuloaan ja kukkimiset yms. jäivät vähemmälle. Noh, härkää sarvista sitten vaan... 

Vielä on sipulia jäljellä
Tuleva "Little Amsterdam"
(ennen raivausta)

 

Viime kesänä perustin koko  puutarhani, tein pari suurehkoa perennapenkkiä (koho-mallia) ja istuttelin vähän yhtä ja toista. (Silloinkin lähti ihan lapasesta. Ei liene mikään yllätys tämä...) Istuttelin tuolloin myös n.80 tulppaania vain havaitakseni, että eihän ne mihinkään riitä... Seuraavana vuonna, eli kuluvana herran vuonna 2020, TÄYTYY istuttaa TOSI paljon lisää. Ni, siksi mulla nyt oli 300 sipulaa Viherpeukaloitten laatikossa. Pihassani on salaojaremontin jäljiltä outo ja aivan turha seinämä/mäki/piennar (whatever) täynnä jotain (muka)kuorikatetta. [Oikeasti sieltä kasvaa ruohotupsuja ja vaikka mitä, koska myös nurmikko oli istuteltu vähän niin ja näin.] Siihen ajattelin perustaa Little-Amsterdamini... 

A dirty hoe is a happy hoe
Noh, riivin ruohon tupsuja, siirsin kuorikatetta, poistin kivenlohkareita ja sain kuin sainkin tällättyä rinteeseen tulppaanien ja narsissien sipulit. Perennapenkeistä poistin  yksivuotiset kesäkukat ja istutin tilalle/myöhemmin kesällä kukkivien kasvien huudeille sipuleita. Puskat olivat vaan niin pöheänänsä, että saas nähä miten vinksiten vonksiten tulppikseni keväällä nousevat. Jos nousevat.... Nousevat ne. Täytyy nousta.

Neljä tuntia siinä vierähti, mutta sain kuin sainkin sipulit maahan. Enempää en jaksanut myllätä puutarhassa. Päätin jättää toiselle päivälle puurtarhan talvikuntoon siistimisen.

Yöllä oli tullut lunta (19.10.20)


Aamulla meinas vähän naurattaa, yöllä oli tullut lunta(ish). Hyvä, että tuli tehtyä istutushommat. Vaikka tokihan "lumi" vielä sulaa, mutta nyt voin ainakin teeskennellä olleeni liikkellä just oikeaan aikaan. HA!



Näitä minä istutin...

Näitä mä (muun muassa) istutin.
Olin ostanut jostain kaupastakin noita Kirjopikarililjoja sekä

  • Jonkun laukan (Allium) sipuleita 6kpl 

Etanan munia oli muuten mullassa! Mun (taka)pihalla en ole vielä tavannut niitä varsinaisia pahilaisia, lehtokotiloita, vaikka niitä ympäristö onkin täynnään... Peltoetanoita sitä vastoin olen penkeistä muutamia tänä kesänä yhyttänyt. Ne on periaatteessa "hyvisetanoita", mutta nekin kyllä luokitellaan puutarhaa ajatellen haitalliseksi, koska ne syövät loppukesästä kukkien lehtiä eikä varsinaisesti ole hyödyksikään..  Istutuspuuhissa tapasin vielä muutaman yksilönkin puskista. Plääh. Täällä on onneksi myös mm. sammakoita, jos ne vaikka vähän jeesasi ja söisi enimmät etanat mun pihalta. 


Kvaak nyssitte! 

                               -A.


PS. Jaa niin, vielä yks juttu. Kuten arvata saattaa, mullahan tietysti on kevätlannoitetta, kesälannoitetta, syyslannoitetta sekä kukkasipuliravinnetta*. (Miksei olisi?? Puutarhanhoitohan on ennen kaikkea välinelaji.) Ni arvatakaa muistinko? En, mitään niistä en muistanu käyttää tänä vuonna. En tätä viimeksimainittuakaan. Tietenkään. Hittohemmetti.

*) "Istutuksen yhteydessä sekoitetaan multaan istutuskuopan pohjalle, sinne mihin sipulien ja mukuloiden juuristo kehittyy. Hoitolannoitus annetaan keväällä ennen kukintaa, varmista liukeneminen reilulla kastelulla. Käytetään ainoastaan todettuun tarpeeseen. Sallittuja käyttömääriä ei saa ylittää. Käyttö ainoastaan lannoitustarkoituksiin."

Aina sama homma. No, panostan hoitolannoitukseen keväällä ennen kukintaa. (Niivvarmaan...😂)

perjantai 16. lokakuuta 2020

Päästiinpä tähän päivään...

Nonni, jatketaas, että saadaan kaikki uudet kasvit tänne kirjoihin ja kansiin. 

Sitte olin yks kerta kavereilla kyläämässä ja sain kotiin mukanani yhden kilpipiilean, Pilea peperomioides, poikasista. Niitä kasvoi lukuisia emopiilean juurella. Ja ai että se on kaanis! 😍 (Tässä kohtaa eletään tuskin syyskuun puoltaväliä. Aikaa, jolloin ekasta uutuuskasvihankinnastani on kulunut vasta kaksi viikkoa. Se oli joskus kaaaaauan aikaa sitten. Oijoijoi...)

Kilpipiilea, kuva eiliseltä 15.10., se on kasvanut täällä jo kuukauden.

Hoya 'krinkle 8'

Maltoin mieleni tästä viisi päivää. Koska olin niin innoissani Hoyastani, posliinikukastani, päätin hankkia pari lisää. Kuitenkin vain kaksi, koska mitäs jos en osaakaan hoitaa niitä, tai mitään muitakaan... (Tässä vaiheessahan se olikin hyvä alkaa aattelemaan, että mitäs jos tapankin kaikki rakkaurella hankkimani kasvit... Uuh...) 

Hoya Memoria
No, hankin sitten Hoya carnosa 'Krinkle 8':n, jonka lehdet ovat muuten jännän "kuoppaiset", ja  Hoya carnosa Memorian pistokkaat. Samalla ostin vielä rahapuun, Crassula ovata, pikkiriikkisen alunkin.
Pestessäni rahapuun pikkupistokasta siitä irtosi kolme alinta lehteä. Tyrkkäsin ne myös multaan... Uusia rahapuita ootellessa...
Siinä missä ruusuposliinikukkani ei ole osoittanut minkäänlaisia muutoksia kasvamisen suhteen, alkoi tämä 'Krinkle 8' tehdä silmuja varrestaan kolmin kappalein. WOHOO! (Huomasin silmut kyllä vasta tällä viikolla, että kyllä siihenkin pari-kolme viikkoa meni. Toisissa posliinikukissa ei mitään tapahtumia.)

Rahapuu 16.10.20 ja harsosääski liima-ansa

Tila pöytien ja valossa olevien pintojen päältä yleensäkin (lue: ikkunalaudat) alkoi olla jo vähän kortilla... Hmmm. I wonder why...😆 Ja valokin. Syksyn saapumisen huomasi jo varsin hyvin valon määrän melko äkillisestä vähenemisestä. Onneksi olen ehkä maailman parhaita ostelijoita ja niinpä hankin itselleni muutaman kasvivalon (Puuilosta) ja lamppuja (Prismasta, Clasulta ja Tokmannilta). Niistä voisin tehdä oman postauksensa tuonnempana. 

Näistä hankkimistani ihanista kasveistani osa olikin jo  köynnöstäviä, mutta vielä niin piskuisia, ettei niistä amppeleihin olisi. Päätin hankkia seuraavaksi kuitenkin lisää köynnöstäviä kasveja, ihan vaikka vain jatkoa ajatellen... Pöytätila loppuisi jossain vaiheessa ihavvarmaan. Ja kasvaahan nämä kasvit. Toivottavasti. Ainakin ne, jotka eivät menehdy hellässä huomassani.

Olin nähnyt kuvissa aivan ihanasti kukkivia isosoihtuköynnöksiä, en kylläkään muistaakseni ikinä livenä. Siinä on kuulkas ihan mun lempiväriset kukat, isot kauniit keltaoranssit kukinnot. Olin hiukan jo haaveillu sellaisesta.. En vaan silloin haavillessani tiennyt, että minusta kehkeytyisi tällainen viherkasvi-ihminen.. 

Niinpä päädyin, ULLLATUUUUUUS!!!, ostamaan isosoihtuköynnöksen, Aeschynanthus speciosus, ja soihtuköynnös Thai pink:in, Aeschynanthus 'Thai pink', pistokkaita. Ostin ne varsipistokkaina. Minun pitäisi siis juurruttaa ne ihan itse. Mutta ÄÄK! Näitten pistokkaitten varret olivat puumaiset. Olinhan minä juurrutellut yhtä sun toista varsipistokasta, mutta en puuvartisia...😱 Mitähän tästä juurrutusoperaatiosta oikein tulisi... Nooh, aattelin, että kattelaan nyt ihan rauhassa... [Tässä vaiheessa, jälkiviisaampana, voin kertoa, että hyvin kävi. Kolmen viikon juurruttamisen jälkeen juuria alkoi näkyä!! JEI!!]

Soihtuköynnös 'Thai pink' ja isosoihtuköynnös juurtumassa

Ihana Kirjojuoru 'Zebrina'
Köynnöksiä kun kerta haeskelin, ja kun huonekasvit-ryhmässä bongasin jälleen yhden mielenkiintoisen pistokkaanmyynti-ilmoituksen, tulin ostaneeksi pari kirjojuorun, Tradescantia Zebrina, pistokasta... Siinä on ehkä maailmakaikkeuden kauneimman väriset lehdet. <3 Tuossa kuvassa niitten väritys ei tietty näy kunnolla. Höh. 

Juorut, tai siis niitten pistokkaat, on siitä kivoja, että ne voi iskeä suoraan multaan ja ne lähtevät kasvamaan siitä ihan tuosta vaan.. Vähän ne voi lerpattaa ensin lehtiään, mutta se menee ohi hyvin nopeasti. Toki juoruja voi vesilasissakin juurruttaa, mutta juurtuvat ilmankin. Pidin minä yhtä juorua aarnipeikonlehtien kanssa samassa juurrutuslasissa, kun sanotaan, että silloin niihin muihinkin kasveihin kasvaisi juuret nopeammin. No, ei kasvanut mulla. Ni tyrkkäsin juorun multaan. Eihän sitä nyt viitti ootella, jos muutenkin juurtuu. :D

Noh, olin myös haaveillut pitkään "kilpparista", eräästä muorinkukan muodosta. Tämä Peperomia prostrata, 'String of turtles' olikin hankalampi löytää... Kyselin vähän apuja jälleen FB:n 'Huonekasvit'-ryhmästä ja minulle vinkattiin, että Hämeenpuiston Opuntiassa oli niitä ollut myynnissä. Jih jih, työpaikkani on siinä ihan huudeilla. Kävinkin heti seuraavana  maanantaina rykimässä kukkakaupan ovea. Tietysti se oli kiinni. Suljettu maanantaisin. Ei siinä midist, tiistaina olin heti työvuoron jälkeen jälleen ovella ja tällä kertaa ovi oli oikein "avoisina". HURRAT!! 

Micans lauteilla karanteenissa

No, ei ollu kilpparia heilläkään enää. Ei haitannut yhtään, sillä poistuin kukkakaupasta mukanani Philodendron scandens Micans', köynnösvehka, jossa on ihanat, hieman samettipintaiset tummanvihreät lehdet. Vaikka olisinkin halunnut tällätä sen kotona heti paikalleen, se joutui karanteeniin saunan lauteille.. Se oli jo valmiiksi niin "iso" kasvi, etten kyennyt tarkastamaan sitä kunnolla tuholaishyönteisten, aka öttiäisten, varalta. Siksi lauteet kutsuivat sitä. Näinä päivinä se jo roikkuu keittiössä amppelissa. :) Se ei kuitenkaan joutunut lusimaan koko karanteenia, vaan pääsi hyvällä käytöksellä aiemmin vapauteen... Toivottavasti se ei kostaudu myöhemmin öttiäisten muodossa. 

Traakkipuu, pesäraunioinen ja pitsilehti sekä KILPPARI!
Tässä vaiheessa olin jo kyllästyttänyt kaikki ystäväni ja läheiseni iänikuisilla viherkasvihöpötyksilläni ja ajatus blogista virisi... 'Crazy Plant lady' olisi ollut kiva nimi, mutta tietty se oli jo varattu. Jätin hautumaan koko blogi-idean..

Rain drop






Noh, sitten tuli syntymäjuhlapäiväni ja ystäväni veivät minut syntymäretkelle... tittidii... PLANTAGENIIN!! Paras syntymäpäivälahja! Kyllä ne tietää. Plantagenista löytyi sitten se kilpparikin, tosin minikasvina. Ostin niitä kolme kappaletta ja istutin samaan ruukkuun, siispä sain kuin sainkin itselleni "ison kilpparin". Mukaan tarttui myös kolme muutakin minikasvia; Pitsilehti, Fittonia verschaffeltii, pesäraunioinen, Asplenium nidus ja traakkipuu, Dracaena deremensis. Semi-täysikasvuisen Peperomia plybotrya 'Rain drop'inkin ostin. Sekin oli ollut haaveissa.

Niin joo, kotiutuihan vielä muutens just tällä viikolla ostamani Kultaköynnös N'joyn, Epipremnum aureum 'Njoy' pistokaskin!

Kultaköynnös Njoy

Sitte mulla on ollu vielä yks suurempi "rare-plant" -haave. Tämä kasvi on ollu mulla ostoskorissa jo kymmeniä kertoja, mutta en oo sitä ostanu. "Sulla on jo niin monta kasvia, et sä tätä tarvi. Talvea vasten? Ooksä nyt yhtään järkevä?" Ni en oo. Minä kuulkaas tilasin sen eilen. Hollannista. Elikkäst Alankomaista. Tulee pari muutakin pikkukasvia.. 🙈Mutta ihan vaan siksi, että postikulut olis suhteessa kivemmat maksaa.... 😂
Mutta siitä sitte viikon päästä enemmän.


Huh, nyt ollaan ajan tasalla, tässä päivässä. Kasveja on kotonassa nyt 53. Kai. Kasvimäärä nousi parissa kuukaudessa 17:stä tuohon 53:een. Että NIIN hyvä ostelemaan mä oon!!

💚Laav laav💚

-A.



tiistai 13. lokakuuta 2020

Kun on alkuun päästy....

 ...niin antaa mennä vaan! 

Olin niin valtavan innoissani uusista viherkasveistani, että maltoin mieleni jopa kokonaista KAKSI päivää, kunnes yhytin itseni jälleen ostamasta pistokkaita. 🙈

Hopeaköynnös ´Argyraeus´
Mutta vain yhtä plaatua tällä kertaa..  Ostokseni oli Scindapsus pictus Argyraeus eli Hopeaköynnös. Olin ylpeä itsestäni, VAIN YKSI kasvi tuli ostettua. 

Kultaimarre

Enpä osannut arvata, että kolme päivää myöhemmin alkoikin sitten varsinainen "kasvienostobuumi"... [Paitsipa, että tiesinhän minä sen.😆 Ketä minä tässä yritän huiputtaa..] Siinä kävi sitten niin, että seuraavan neljän päivän aikana hankin itselleni... Tittidii...



Birkin, Verkkomaija, Limoviikuna ja Brazil
Kirjovehka Green magic, Maija Freddie ja kirjovehka Camilla

Lisäksi kolmen viimeksimainitun kaupantekijäisinä sain:

Muulinkorva Neon
Aarnipeikonlehti, ´Monkey Mask´




Eucalyptus -Hän kans sit meni.

Vaurioitunut Eucalyptus

Olin jo ennen Eucalyptuksen hankkimista (haaveilin siitä jo keväällä) lukenut, että se on kovin vaikea pitää hengissä noin niinku yleensäkin, mutta lähes mahdotonta se on varsinkin pimeän talven yli...  Ni, totta kai minä sen päätin hankkia syksyllä just ennen talven tuloa. Tietenkin. 

Noh, siinä pääsi käymään sitten niin, että matkattuaan viikon luokseni kasvi oli täysin tolaltaan. Siis jo saapuessaan kotiini. Se oli viikon pimeässä paketissa vietettyään aivan rutikuiva ["älä milloinkaan päästä kuivumaan" ...they said...] ja latvoistaan mustunut. Ei auttanut sumuttelut,  uppokasetelut, partuiroinnit tai muutkaan räpellykset. Hän siirtyi ajasta ikuisuuteen reilu viikon pelastusyritysten jälkeen.  

Mikäli joku nyt kuitenkin aikoo uhmata kotimaamme, ah, niin Eucalyptukselle suosiollisia oloja, ja hankkia kaikesta huolimatta Eucalyptuksen kotiinsa, suosittelen hankkimaan sen suoraan alan liikkeestä. En tässä nyt oikein voi varsinaisesti suositella postitustakaan... Sattuneesta syystä. Vaikka olisin minä sen hyvin todennäköisesti saanut hengiltä ennemmin tai myöhemmin itsekin joka tapauksessa. So, no harm done

Mainittakoon vielä, että se tuoksui ihanalta. <3 Raikastaisi huoneen mikäli sen saisi pysymään hengissä.  

Pilkkubegonia -Hengissä. Vielä.

Pilkkubegonia hyllytettynä

Pilkkubegonia jotenkin sävähdytti minua: Se oli ihastuttavan läiskikäs, kuin joku olisi roiskinut valkoista maalia sen tummanvihreille lehdille. Ilahduttava ilmestys, minun oli pakko saada sellainen!

Tässä vaan kävi sellainen juttu, että en suin surminkaan tajunnut sen kuuluvan BEGONIOIHIN. [Mistäs minä sen olisin voinut huomata, eihän siinä ole kuin nimessä tuo sana ´begonia´..] Ja minä en ole onnistunut IKINÄ pitämään yhtäkään begoniaa hengissä. Olen mädännyttänyt i-han jo-ka-i-ki-sen. 

Kun siitä oli pudonnut kolme alinta lehteä ja toinen varsista mädäntynyt, siirsin sen olohuoneen hyllylle toivoen, että unohtaisin liikakastella sitä. Huhuilin epätoivoissani myös hoito-ohjeita FB:n ´Huonekasvit´ -ryhmästä, joka muuten on ihan huippu ja maailman paras vertaistuki- ja oppimisryhmä!! Siellä käskettiin "unohtaa se", kastella kerralla kunnolla ja sitten taas unohtaa. Mutta liikakastella ei saa. [Aijaa!!Eipä tullut mieleeni.😂

Vaan nytpä seuraa hyödyllinen tieto: Sen voi kuulemma antaa "nuupahtaa", lehtien "nahistua", niin, että ne viistävät melkein ruukkua... Siitä sitten tietää, että nyt pitää kastella!! CHECK! Menee kokeiluun nämä niksit. [Voi olla vähä vaikeeta kyllä. Olen nimittäin varma, että kyllä minä olen hätäpäissäni ainakin sitten sinne aluslautaselle vettä tyrkkimässä useammankin kerran ennen H-hetkeä... Ei kestä hermo ootella toisen nuupahtamista. Se on varma se.]

Limoviikuna -Uudelleensijoitettu

Limoviikunani jouduin reilun kolmen viikon jälkeen sijoittamaan (kokeilumielessä, ehkä jopa pysyvästi) kavereilleni. Silmiä kutitti ja kurkussa tuntui "koivuallergiaoireilta" aina kun olin sitä huoltanut/ ollut sen lähellä ja olohuoneessa yleensäkin. Vasta oireita pähkäiltyäni googlasin allergiaoireet ja havaitsin, että juurikin limoviikuna on ylivoimaisesti allergisoivin huonekasvi. Plääh, niin tietysti. Joka tapauksessa, kun kasvi lähti, myös oireet hävisivät. Sattumaako?! Harmi, se oli niin ihana.. 

Aarnipeikonlehden pistokkaat ja niiden juurrutus -My ass... Eiku Monkey mask

Ettei vaan kukaan luulisi, että tämä viherhörhöily on pelkkää ruusuilla tanssimista, niin kerrottakoon myös, ettei se aarnipeikonlehtien juurrutuskaan sujunut ongelmitta. Viisi pistokasta sain. Asetin ne veteen, siten, että ilmajuuret olivat vedessä. Ei varsi! Ettei mätäne. Siitä huolimatta osa pistokkaista alkoi mädäntyä eikä juurista ollut vielä tietoakaan.. 

Poistin kaikista mädät osat. Kyllä vain, terävällä, puhtaalla veitsellä leikaten. Ilmajuuriakin jäi jokaiseen. Oi onni ja autuus! Ainoastaan kaksi pistokasta oli säilynyt "puhtaana". Äh. Hätäpäissäni iskin sekä terveet että vaurioituneet (ja putsatut) pistokkaat juurtumaan rahkasammaleeseen. Kummatkin toki omiin sammalsammioihinsa, ettei mädännäisyys pääsisi leviämään... 

Olin nimittäin googlannut hyviä juurrutusniksejä huonosti juurtuville pistokkaille. Rahkasammal oli yksi niistä. Minulla oli Biolanin sammalnappeja, jotka kastelin. Hiukan liian höttöä tuli juurtumisalustasta... Oikea sammal olis ollu parempi. Ehkä. Tai mistä minä tiedän... 

Joka tapauksessa nämä huonompikuntoiset eivät lopulta selviytyneet, niin kuin olin vähän arvellutkin.. Kun ne osoittivat heikentymisen merkkejä tarkastin oliko terveissä yhtään juurtumisen merkkejä. Toisessa OLI kuin olikin aivan muutaman millin pituinen juuri! Wohoo ja HURRAT!  Eiku...

 Vahinko vaan lehdet alkoivat niissäkin jo kellastua. ÄÄK, en mitenkään ehtisi juurruttaa niitä enempää... Kokeilumielessä [niivvarmaan, muuta mahkua ei ees ollu] iskin siis terveet pistokkaat millin juurineen multaan ja jäin toivomaan parasta. Toivon siis yhä. Tämä tapaus on varsin tuore. Tässä eletään nyt jänniä aikoja, kuulkaas. 

Vaikka minulla on kyllä vinha tunne, että taitaa olla lähtö Aarnipeikko-ostoksille ihan tuota pikaa edessä... Pistokashommat taitaa mennä ihan reisille. Mutta ei täs midist. Tulta päin, ei lannistuta!  Voi vaikka iloksi muuttua, tämäkin.

Ei siis tiietä miten tuossa hommassa käy. Se kuitenkin tiietään, että nyt on minun edes teeskenneltävä köllähtäväni sängyn suuntaan.. 

Kaksi syyslomapäivää -CHECK! Ja huomenna töihin. 

Hyvää kaikkea!

Ksau ny! 

             -A-

lauantai 3. lokakuuta 2020

Aloe there!

Viherkasveja, huonekasveja, kukkia, jakopaloja, piskokkaita, uusia kasveja, vanhoja kasveja, house plants, plants, plants, plants.... Kaikki käy! Laavlaav! <3 Kaktuksia ja mehikasveja (sekä anopinkieliä) minulla on ikävä tapa murhata hukuttamalla, että niille vain varovainen j-e-i, ihan vaan niitten itsensä takia.

Elettiin elokuuta 2020. Koko kesän puutarhassani tapahtuvia muutoksia intomielisenä seurattuani ja mullassa myllättyäni syksyn lähestyminen tuntui inhottavalta ja hiukan tyhjältä. Ei enää vaarikävelyjä. Ei enää aamukahvia perennapenkkejä tuijotellen. Ei kukkia pikkuniityltäni ja/tai perennapenkeistäni maljakoissa. M-i-t-ä minä N-Y-T teen?!! Mietin pitäisikö vihermylläysinnostukseni laajentaa ehkäpä myös sisätiloihin... Hmm, ootasku mä vähän mietin...  Ei tarvinnut kauan miettiä, olihan kodissani  ennestäänkin jo lähemmäs parikymmentä kasvia. Niin, että ei tämä mikään uusi aluevaltaus olisi. Lisää mahtuisi. Tottatietenkin. Ja Paljon. 

[En löytänyt kuvaa olohuoneestani kokonaan ennen uusia hankintoja, mutta tallennetaan tilanne tänne sellaisena kuin se melkein oli ennenku tämä(kin) hulluus minuun iski... Vanhoja kasveja kuvissa kaikki enimmäkseen. Ekassa kuvassa siellä on jo uudet pikkuiset pitsi-itulehdet muhimassa elmukelmun alla ja tokassa syyskuussa lahjakortilla ostamani kultaimarre. Yksi viirivehka tuolla vielä on olemassa, mutta se ei ole mahtunut kuvaan. ]

Lähtötilanne muutamalla uudella tulokkaalla
Lähtötilanne muutamalla uudella kasvilla.
  
Kultaimarre (vas.) on kyllä uusi.

Aika vähän kasveja. Vielä. :D  Tässä vaiheessa oli jo selvää, että homma lähtee lapasesta. Ainahan se lähtee. Päätin kuitenkin, että haluan itse kasvattaa kasvini, en siis hommaisi (ainakaan ihan hirmuisesti) valmiita, isoja kasveja.

 Aloin siis ostella pistokkaita. Ensimmäisiä ostoksiani oli Pitsi-itulehden (Kalanchoe daigremontiana) pikkuiset poikaset, Ruusuposliinikukan (Hoya Obivata) pistokas, Marmorimaijan (Calathea Lancifolia) jakopala sekä  erilaisia juoruja; Tradescantia albiflora 'Albovittata', Viherjuoru Tradescantia crassula ja Trandescantia pallida 'Blue Sue'

Pitsi-itulehti (Kalanchoe daigremontiana)  ja Marmorimaija (Calathea Lancifolia)

                         
Pitsi-itulehtien kasvukehitystä  ja  Marmorimaija karanteenin jäljiltä

Harmittaa, etten tajunnut kuvata pitsi-itulehden pikkuriikkisiä poikasia heti niitten saapuessa. Ekassa kuvassa ne on jo olleet 8 päivää  mullassa.  Kuusi poikasta laitoin multaan  ja toivoin, että kunpa edes yksi lähtisi kasvamaan. Ei lähtenyt yksi, ne lähti kaikki! HURRAT! Ne muuten istutetaan ihan vaan kevyesti mullan päälle, itsekseen se pikkuiset juurensa työntää multaan ja juurtuu.

Pitsi-itulehteä muuten kutsuttiin ennen vanhaan myös Laskuvarjojääkäriksi sen lisääntymistavan vuoksi; Kasvi kasvattaa lehden reunaan poikasensa, jotka kasvattavat jo siinä köllötellessään pikkuiset juurentapaiset. Sitten kasvi pudottaa ne multaan ja ne lähtevät sieltä kasvamaan. Vou! Niin omituista, että on maltan tuskin odottaa, että saan seurata miten se oikein tapahtuu.
Se, tai ne, muuten kasvaa ihan silmissä. Olen jakanut poikaset jo kahteen ruukkuun, kohta varmaan jokaisella on oma. :) Ihana!
Marmorimaija oli karanteenissa lauteilla hetkisen, koska olin näkevinäni juurakossa liikettä, tod.näk se oli joku hyviläisötökkä -ei näyttänyt ainakaan ripsulta tai kirvalta tai muultakaan pahikselta, mutta varmuudeksi marmis vietti neljä viikkoa saunassa. Sillä oli siellä ihan hyvät oltavat, ikkuat ja kaikki. :) 

Ruusuposliinikukka (Hoya obovata)
Ruusuposliinikukka Hoya Obovata 12.09.20 (istutettu 2.9.)

Eniten mua jännittää kuitenkin ostamani posliinikukkien, ekana siis ruusuposliinikukan pistokkaan kohtalo. Osaanko minä niitä edes kasvatella? Ääk, niin paljon voi mennä vikaan. Toistaiseksi kaikki on hyvin. Tai ennallaan, koska mitään ei tapahdu. Se kuuluu tosin asiaan,  posliinikukat on kuulemma  hitaita lähtemään kasvuun ja ottavat nokkiinsa muutoksista. Lähtevät sitten kun lähtevät. Siis kasvuun, muualle en niitten ajatellut antaa lähteä. Toistaiseksi kaikki kuitenkin hyvin. <3

                              Tradescantia albiflora Albovittata, T. Pallida Blue Sue ja T. Crassula


Pari päivää maltoin mieleni, kunnes neljäntenä päivänä viimeisestä ostelusta ostin lisää muutaman juorun pistokkaan: Tradescantia Discolor Multicolor ja sellaisen purppuran Tradescantia Pallida Passionin.
 
                                        Tradescantia Discolor Multicolor ja T. Pallida Passion

Neljässä päivässä kahdeksan uutta kasvia. Aivan mahtavaa!! 

Ja mitä sitten tapahtui, siitä kuulette ensi kerralla. Nyt on nimittäin hiukan himmattava ja lopetettava tältä erää, vaikka mieli tekisi jatkaa. Noita kasveja tuossa kun on vielä kirjoihin ja kansiin taltioitavana useampikinkymmen... 

Maltti ei varsinaisesti kuulu vahvuuksiini ja siksipä sitä alan tässä reenailla ÄN-TYY-NEE, NYTY!  

Moikko!



Mäpä istutin just tulppaaneita!! Hurraa!!

Jihuu, jihuu!! Tänään tuli päivä, jota olen 15 viikkoa odottanut. Tulppisten sipulit on ollu jääkaapissa tänään tasan 15 viikkoa! (Tälläsin ...