sunnuntai 31. tammikuuta 2021

Mäpä istutin just tulppaaneita!! Hurraa!!


Jihuu, jihuu!! Tänään tuli päivä, jota olen 15 viikkoa odottanut. Tulppisten sipulit on ollu jääkaapissa tänään tasan 15 viikkoa! (Tälläsin ne laskujeni mukaan kaappiin siis 25.10.20) Ja tänään viimein tuli istutuksen aika.  Ens syksynä täytyy muistaa laittaa sipuleita jääkaappiin HETI, kun niitä saa,  jotta saa tulppiksia vähän aiemmin. Nythän kaupasta on alkanut taas saada tulppaaneita. Ne vaan kuihtuvat melko nopeasti, näistä istuteituista saa nauttia viikkotolkulla. Siksi tähän ryhdyinkin. Saas nähä onnistuuko...

Tässä vähän toimintaohjeistusta siitä, miten se tapahtuu. 

Tulpaanien kasvatus maljakossa


Tulpaanin sipuleista kannattaa valita isoimmat yksilöt, ne menestyy kuulemma tässä kokeilussa parhaiten. Itselleni valikoitui ne, mitkä oli jäljellä. On isompaa ja pienempää. Ei oo nii justiisa. Tulppaanin sipuleita ei sitten voi tuosta vain istutella maljakkoon, ne pitää ensin kylmäkäsitellä. Eli huiputtaa niitä luulemaan, että niillä on talvi. Tulppaanin sipulit vaativat kukkiakseen nimittäin lajikkeesta riippuen 8-15 vkon kylmän kauden. Jääkaappi on tähän varsin kätevä. Omenoita ei kuitenkaan saa säilyttää samassa jääpissä (sic) (=jääkaapin oivallinen lyhenne, vahingossa joskus syntynyt), niistä erittyy jotain juttua  mikä aiheuttaa sen, ettei tulppaanit sitten kukikaan. Ni ei omppuja samaan jääppiin!!

Tälläsin pihalleni syksyllä sadoittain sipuleita ja sivuun otin muutaman tätä kokeilua varten.. En löytänyt sipulilajikkeitteni kylmäkäsittelyyn tarvittavaa viikkomäärää, niin pidin varmuudeks maksimit. Koska, jos kylmäkausi jää vähänkin lyhyeksi, tulppaanit ei kuki, kasvattavat vain lehdet. Ja sitähän me emme toivo.

No, ensteks pitäis olla lasimaljakko/maljakoita. Kuulemma korkeareunaset on parhaita tähän tarkoitukseen, tukevat sitte tulppisten varsia niiden kasvaessa. Pohjalle suositeltiin laittamaaan muutama kourallinen kirkkaita lasihelmiä. En löytänyt lasihelmiä/-kiviä tai muutakaan läpinäkyvää, ni ostin valkoisia koristekiviä. Plantagenissa sattui olemaan sellasia. Kivalta nekin näyttää. 
Huuhtelin kivistä enimmät kivipölyt ja laitoin maljakkojen pohjalle kerroksen. En hirveesti (kun niitä kiviä ei ollu ihan kauheesti), mutta useempi kourallinen meni. Enemmän kiviä (ja myöhemmin vettä) laitoin patterin yläpuolella olevalle ikkunalaudalle menevään maljakkoon, koska ounastelen siitä haihtuvan vettä vähän nopeemmin, niin ei sitte pääse niin helposti juuret (joskus, kun tulevat esiin) kuivumaan.

Tässä esivalmistelut tehtynä.
Kivet nakattu maljakoihin+ tulppaanin sipulit ulostettu jääpistä.

Seuraavaksi asetellaankin sitten sipulit maljakoihin. Tarkastin, ettei ne ollu pilaantuneet. Muutamassa oli vähän homeentapaista, jonka pesin pois. Itse sipuli niissä näytti elinvoimaiselta, niin en heittänyt menemään, kaipa niistä jotain tulee. Jos ei muuta, ni ehkä edes lehtiä...

Sipulit aseteltu maljakoihin. 

Sitten vielä muutama kivi sipulien vierelle tukemaan sibulaa. Nyt on jo melkein valmista! 
Seuraavaksi lorotetaan vettä maljakkoon niin, että vesiraja on just sipulien alaosassa, ei saisi lillua vedessä sipulit, ettei ne mene ja mätäne. Hiukan hipovat nää mun sibulat vettä. Juurten pitäis alkaa sitten kasvaa ja luikerrella veteen kivien välistä ja tulppisten kasvaa. Tarpeeks vaan valoa ja lämmin paikka, niin pitäis alkaa tapahtua. Ja vesiraja pitäis muistaa pitää tuolla optimaalisella hipomistasolla.
Tulppikset valmiudessa kasvivalon ja ikkunan läheisyydessä! Saa kasvaa!!

Toiset tulppikset ikkunalaudalla patterin läheisyydessä.
On kasvivaloa ja luonnonvaloakin näillä tarjolla.

Valmista! Se oli helppoa ja nopeaa! Parin viikon päästä pitäis olla jo lehtiä ja vartta näkyvissä. 
Vaikeinta tässä koko hommassa on kai se odottaminen tuon jääppikauden yli. Ainaki mulle. Ei kuulu vahvuuksiini odottaminen... Nii ja muistaa lisätä sitä vettä...

Nyt sitte vaan ootellaan! (Uuh!) 

Moikku!
                                                           -Anupanu

Edit. Tilanne 8.2.2021... 🤗
Tulppaanien tola 8.2.21
Tulppaanien sipuleista neljä on lähtenyt hienosti kasvamaan. Wohoo!! Yksi kasvattelee (ehkä) juuristoaan vielä. Hentoista juurta saattaisin olla näkevinäni. Ja jotenkin näyttäis siltä, että se ois pykänny sivusipulin ittelleen. 
Mutta sipuleista kaksi jouduin siirtämään eri astiaan, kun niihin alkoi muodostua homeentapaista eikä minkäänlaista kasvua ole havaittavissa. 
Jään seuraamaan tilannetta. 

tiistai 8. joulukuuta 2020

On se outo..

Se on melko outo ilmestys tuo meijän ihminen. Se, joka asuu täällä ja "hoitaa" meitä. Joskus tuntuu, että me sitä hoidetaan. Se kuulemma väittää kylillä, että se juttelee "meille". 😂 Just joo, niinhän se luulee. Mutta totuus on, että kyllä se höpöttää ittekseen vaikka ja kuinka. Murto-osa jutuista kohdistuu meille, se ei vaan itte tajuu sitä. "Jospa mä keittäisin vähä kahvia." "Mitä, eikös mulla oo maitoa? Eiku täällähän se onki..." "Mihinkäs mä jätin ne mun villasukat..." Ja sitä rataa.  Se taitaa selostaa jotain oman elämänsä ääniraitaa... 

Marraskuun kaktus
Tässä vähän aikaa sitte se tuli hihkuen kotiin ja tempasi paketista ulos kaks uutta meikäläistä; Marraskuun kaktuksen (sellasen kellertävän, pinkkihän täällä jo on), Schlumbergera truncata ja juovatraakkipuun, Dracaena deremensis 'Lemon lime'
Juovatraakkipuu

Marraskuun kaktuksen se kiikutti ensitöikseen makkariin. Me on aateltu, että koska siellä on paljon viileempää ku muualla talossa, ni se kai aattelee, että siihe tulis nuppuja viileemmässä. Ja voi ollakki, ainaki uusia lehtiä se on puskenu ja näkyi siinä muutamien lehtien päässä jotain muutaki, tuskin nuppuja sentään, ainakaan vielä...
Juovatraakki puolestaan joutu vessaan (karanteeniin). Parempi seki ku kylppäri, me nimittäin epäillään, ettei kliivia tuu elossa takas sieltä. Se ku joutu sinne niitten villakilpikirvojen takia. Eikä oo palannu. Me epäillään, että se mädäntyy siellä, liian kosteissa oloissa. Kliivian kuuluis nimittäin olla kuivassa.. Toivottavasti ollaan väärässä. 

Tänään meijän hörhö tuli kotiin ja oli ihan outo, me ei oikein tiedetty tekikö sen mieli itkeä vai nauraa. Ehkä se teki kumpaaki. 
Ihmeteltiin kumminki, vaikka toi viirivehka ja kultaköynnös, jotka on tuntenu sen kauimmin sano, ettei tässä kylläkään oo mitään epätavallista. Että semmonen se on aina ollu. Varsinki, jos sille sattuu ja tapahtuu jotain. On me muutki se nähty, mutta ei kovin montaa kertaa.. 
Tänään se oli kotiutuessaan kovinkin ilokas, mutta samalla kuitenkin vähän surumielisen kaihoisa. Se höpisi muutoksista, uusista aluista ja sen sellasista. Lähdöistä, jotka tulee hypyn lailla...  No, en tiiä, onneks se vaikutti kuitenkin tyytyväiseltä. 
Nyt meijän pitää ruveta miettimään, että miten me saadaan sille huolemme julki siitä, että me on nähty ku se on viime aikoina alkanu vilkuilla noita hula-vanteita taas sillä silmällä. Kauhistuttaa vähä, ettei vaan ny sattuis mitään, siis meille siinä tiimellyksessä... Meitä on kumminki nyt 67, paaaljon enemmän ku viimeks. 

                                   -Kaikki yhden ja yks kaikkien puolesta

maanantai 30. marraskuuta 2020

Draamaa ja diivailua

Villistapahtuman jälkeen olin jo alle viikossa taas niin reipas, että tilasin Viherkasvit.netistä itselleni vielä muutaman kasvin. Koska "pakkasilla ei sitte enää voi tilailla." Ja
"Keltanen lehti, hah, siitäs sait."
- Green Magic
"Keväällä sitte katotaan seuraavan kerran. Ensin katotaan montaks on selvinny talven yli, ettei turhaan oo hankkinu..."
😂 Just. Jos on varustellut kotinsa kasvivaloin ja heiluu alvariinsa sumutinpullon kanssa, niin ei varmaan ihan sadoittain kasvikuolemia tule talven aikanakaan tapahtumaan. Toivottavasti ainakaan. (Kopkop.) 

Ei kyllä pidä olla liian varma tästä(kään) asiasta. Muutama kasvi nimittäin osoittaa mieltään tästä vallitsevasta pimeydestä johtuen. Mm. Green Magic on suivaantunut mulle ja draamailee, kun just sitä ei ole sijoitettu kasvivalon välittömään läheisyyteen ja siksipä se kellastuttelee alimpia lehtiään... "Voi vehkaparkaa..."😆 Voisi olla nimeltään ennemminkin Green Dramatic...


Ludisia
Discolor

Jaa, mutta ne uudet kasvit! Ludisiaa, Ludisia discolor, tätä maaorkideoihin kuuluvaa kaunokaista, joka kukkii kerran vuodessa joulun aikoihin, olinkin jo katsellut pitkään. Ja siksipä sen hankinkin.  
Paavonnukkumatti, Maranta leuconeura ´Fascinator Tricolor´, oli myös ostoslistallani. Olen ajatellut olla aivan villikko ja laittaa sen amppeliin! VOU!
Ensin se on semikaranteenissa tuossa eteisessä. JOS se vaikka piilottelee sisuksissaan ötököitä, niin en tohdi sitä tuonne viidakkoon laittaa. Parempi tsäänssi huomata tunkeilijat ja estää niitä leviämästä. Toistaiseksi merkkejä ötököistä ei kuitenkaan ole. Mutta ei ollu kliiviassakaan pariin viikkoon, ja kuinkas kävi, nih!! 
Kolmas kasvi, jonka hankin oli... Ullatuuuuus... Maija!! Maija Maui Queen, Calathea ´Maui Queen´ , also known as Zebra Plant Maui Queen. Se on kaunis. Ja pörheä.
Paavonnukkumatti ja Ludisia Discolor



Calathea Maui Queen
















No nyt mulle tuli mieleen, että mahdoinko mä kirjoittaa näistä kyseisistä yksilöistä jo tänne blogistanian viidakkokirjoihini...😳 No, ihassama (=nuorisotermi), jos kirjoitin, nyt kirjoitan uudestaan. Vaikka muistaakseni taisin kuitenkin mainita viimeksi vain White Fusionin sekä laskuvarjolyhdyn. 
Näistä ensin mainittu muuten vetäisi niin suuren herneen nenäänsä uudelleenistutuksesta, että lörpähdytti kaikki ihanat lehtensä ja kuivatti vielä kaksi niistä kokonaan kippuraksi. Tuossa se nyt kuunottaa parilehtisenä vähän niinku variksenpelätin pellolla. Ei ole enää kaaniita lehtiä ihasteltavana, ei. (En tohdi ees kuvata.) 

Verkkomaiskun uusi tötterö
Verkkomaijalle kävi silloin aluksi melkein samoin, se lakastutti kaikki lehtensä yhtä lukuunottamatta. Mutta NYT se on puskenut mullasta uuden lehtitötterön!! WOHOO!!! Kauan se kesti, mutta sinnitteli sittenkin elävien kirjoissa ja nyt on alkanut kasvaa. JEI! Ja sydän. 💚

Luulenpa, että noilla maijoilla on vähän hankala luonne, oikuttelevat varsinkin uusissa tilanteissa. (Ja jos on liian kuivaa. Tai liian märkää. Tai...) Ei vais, luulisin, että se ei vaan jaksa pitää jo olemassa olevia lehtiään elinvoimaisina, kun täytyy hoitaa tuo juurtuminen uuteen alustaan huolella. Eiköhän tuo White Fusioninikin tuosta siis toivu. Ja nämä maijat olen siis hankkinut jakopaloina (=emokasvi on jaettu osiin), en siis ole kuolettanut sellaisia kokonaisia isoja kasveja...

Noh, Ludisia puskee kukkavanaa ja viidakossa muutenkin kaikki suht normaalisti. Koska mulla on niin paljon kasvivaloja, kasvit tekevät uutta lehteä (siis ne, jotka eivät diivaile kauempana valoista) ja voivat hyvin. Kastellakin saan niitä samaan tahtiin kuin kesällä. Ja se on hyvä se, minulla on tapana hukuttaa kasvit ylenpalttisella kastelulla. Nyt ei ole sitä vaaraa. Paitsipa että en ole varma kävikö mun gloksinia "talvilevolle" vai ihanko vain mädännytin sen hukuttamalla ja sumuttelemalla sen vieruskavereita.. Ne kuulemma käyvät levolle talveksi, mutta saattaa olla, että tämä yksilö nukkuu hiukan sikeäpää unta, ikiunta.😬 


Mutta on niitä hyvinvoiviakin kasveja. Tässä muutaman "ennen ja jälkeen" -kuvia. Pitsi-itulehden ruukussa on nyttemmin kolme noista minialuista, pitäisi varmaan siirtää omiin ruukkuihinsa jokainen... Kirjojuoru taas on mennyt ihan vallattomaksi. Lokakuussa oli vielä pikkuruukussa, nyttemmin isossa ja rönsyilee valtoimenaan. Olen pätkinyt useammankin varren ja työntänyt multaan. Kunpa se säilyisi talven yli ja olisi keväällä iso ja tuuhea pusikko.
Hopeaköynnös on nyttemmin myös jo isossa ruukussa (alkukuvassa pienessä) ja suurimmat lehdet jo melkein kämmenen kokoisia. Näyttää kuvassa vähän pikkuisemmalta kuin onkaan (nämä tuoreet kuvat.)
 


Jaajaa, siinäpä se. Ei mulla muuta. Paitsipa että on mulle vielä tulossa kaksi kasvia, ne on lähteneet tänään matkalle porilaisesta kukkakaupasta; Yksi ihanan kaunis traakki ja kellertäväkukallinen marraskuunkaktus ovat matkalla kohti uutta kotiaan. Nyt mä en enää osta mitään ennenku vasta kevväämmällä.. (Mutta vielä ei oo ollu pakkasia, ni siks vaan tilasin...😂)

Moikku!  
                -Anumaija

lauantai 7. marraskuuta 2020

Mää ne myrkytin!

Pussukka Floreti
-kukkatelineeseen
Heleijjaa! Kasvistoni on viime kerrasta ensin huvennut yhdellä, sitten kasvanut kahdella yksilöllä. Lisäksi kotiutui lisää ikkunatilaa kasveille. 
Tilaamani kukkateline Floreti nimittäin kotiutui tuossa yks päivä. Ruukkuja siihen ei tietystikään hetimiten löytynyt, ja koska odottelukykyni on syvästi ja ikuisesti miinusmerkkinen, virkkasin "väärän kokoisille", minulla jo oleville ruukuille pussukat. Novitan Strömsö -langasta (nro 8 virkkuukoukulla) virkkailin ensin oranssin, sitten mustan ja musta-oranssin pussukan ja virittelin ne paikalleen. 

  

Jo ensiyrittämällä pussukasta tuli just sopiva! Meni siis ihan just niiku Stömsööllä pitääkin mennä.  

Ruukuista tuli mieleeni, että vaikka olen kantanut ruukkuja selkä vääränä kauppareissuilta, ne on silti aina loppu. Viime viikonloppuna sitten yks ihku ystäväväni toi mulle hänellä turhanpanttina olleita ruukkuja.. Iiih! 😍  Kiitokseksi  annoin hänen matkaansa toisen nukkatyräkeistäni (aka paha poika, seksipalmu, tuhma poika). Se tuhmeliini  ampuu siemenensä ympäriinsä, siitä lempinimitykset. 

Laskeskelin siinä sitten kukkiani ja sain saldoksi 59. Ääk, pyöreä lukema olisi paljon kivempi, ajattelin.  

Niinpä niin, niinhän se olisi. Mitäpä siinä sitten, pari päivää myöhemmin yllätin itseni tilailemasta itselleni laskuvarjolyhdyn. Olin minä sellaista jo aiemminkin katsellut himoiten. Nyt tuli tarve ja sain sen ostettuakin... 🤣 Ostin minä Huonekasvit-ryhmästä Calathea White Fusionin jakopalankin. Tietenkin.

Laskuvarjolyhty
Laskuvarjolyhty

Laskuvarjolyhty, Ceropegia sandersonii,  on jännän näköinen köynnöskasvi. Nähtäväksi jää kukkiiko se mulla koskaanikinä.  Laskuvarjon näköiset kukat pitäisi tulla, siitäpä tuo nimikin. 

Uusin ja aivan ihastuttava maijani, Calathea White Fusion

Maija White Fusion
Uusin maijaseni, Calathea White Fusion, on kyllä ihan järjettömän kaunis. Toivottavasti se ryhtyy kasvamaan eikä jää kituiseksi jurottamaan, kuten lajitoverinsa verkkomaija. Maijat on ihan tavattoman sykähdyttäviä. Musta on tainnut tulla maijaihminen. Maija-KINihminen. 😁 Anumaija.

"Muutama" puuttuu vielä.
(Kuva Fb:n Maija-sivuilta).


Viime viikolla katselin kliiviani lehtiä ja minusta niissä näytti olevan vähän jotain valkoista töhnää... 

Koska olen ihastellut ja lueskellut lukemattomia tunteja Huonekasvit-ryhmän postauksia kasveista ja niiden tuholaisista, mieleni sopukoissa mietin näyttäisikö töhnä kenties vähän pumpulimaiselta, voisiko kasvissa mahdollisesti olla villakilpikirva... Nääh... 

Päätin kuitenkin pyyhkiä valkoiset töhnät pumpulipuikolla, jonka jälkeen ruiskin kasviin mäntysuopa-vesiseosta. (Viunalla ne kuulemma pitäis villistapauksessa pyyhkiä, mutta eihän mulla ole viinaksia.. Viini ei ehkä käy, stydimpää kamaa pitäis olla..)

No, seuraavana päivänä yhytin lehdeltä kävelemässä valkoisen ötökän. Mäntysuopaseos oli ehkä saanut sen jalkautumaan ulos piilostaan... En ehtinyt tarkastella saati kuvata sitä, kun olin jo liiskannut sen. Ei pysty sanomaan oliko pörröinen tai näyttikö villikseltä, mutta sisälmykset sillä kyllä oli ihan perusväriä. 

Kliiviaa kääntäessäni seinäpuolta löytyikin muutama pumpulinen kasa, eli se öttiäinen oli ollut juurikin villis. No, minä vein kasvin suihkuun ja myrkytin sen tuhohyönteisuihkeella. (Samalla suihkin myös yhden pikkutraakin ja sen vieressä olleen pesäraunioisen, olin mielestäni nähnyt niissäkin jotain valkoista...) Sitten kasvit pääsivät karanteeniin kylppäriin. 

Siirtänen ne seuraavaksi varmuudeksi makuuhuoneeseen, jossa ei muita kasveja ole, kunhan oleilevat hetken karanteenissa. 

Nyt mulla on sitte 61 kasvia kotonassa. (Hmm.. Pyöreä luku ois kyllä paljon kivempi... Eiku.😂) Niitä kun kattelee, ni mieli lepää. Yks aamu jouduin aivan juoksemaan bussiin, kun uppouduin tarkastelemaan kasvieni uusia alkuja vähän liian pitkäksi aikaa. Niitä alkuja onkin muuten  paljon! Ja ehdin mä bussiinkin.😆 

Eipä mulla taas muuta, moikko!

                                              -Anumaija

lauantai 24. lokakuuta 2020

Oranssin Prinssi 🧡

Philodendron Prince of Orange

Ooh, nyt se tuli! Tai ne. 💛🧡💚❤️ Tilasin PLNTS.comista 15.10. yömyöhäsellä pitkään haaveilemani Prince of Orangen - ja muutaman muun ihastuttavan vihreyden kyytipojaksi. Ettei postimaksu tuntuisi niin suurelta.

IIH!!! En melkein kestä.🧡💛💚❤️ Toi Prinssi on ollu mulla ostoskorissa varmaan kymmenen kertaa, mutta aina oon jättäny tilaamatta. Kunnes tilasin. 💕
Cteananthe amagris, Senecio rowleyanus
ja Philodendron Prince of orange

 
Calathea Roseopicta Dottie
Tilasin siis Philodendron Prince of Orangen, Helmivillakon, Senecio rowleyanus, Raitamatin, Cteananthe Amagris ja Isomaija Calathea Roceopicta Dottie:n. Mullahan on se tavis-isomaija, jolle kävin heti kertomassa (oikeesti), että “Sä sait pikkusiskon!!! “
Uudet ihanat! 

PLNTS sijaitsee Alankomaissa, mutta koska kotomaasta ei ko. kasvia saanut (at the moment ja hetihän se oli saatava☝️) pätin tilata sen. Ja tietysti myös, koska PLANTSilla on hyvä maine vihertietäjien keskuudessa.

Jo vain, lähetys rekisteröitiin NL:ssa 16.10. illalla ja Suomeen se saapui 23.10. Tänään kävin sen sitten hakemassa postin pakettiautomaatista hetimiten, kun voesti postista tuli. En oo varmaan ikinä polkassu niin nopeesti Koilliskeskukseen... 🤣

Kaheksassa päivässä äärimmäisen hyväkuntoisena ja hyvin pakattuna mun uusimmat ihanat saapuivat luokseni! Tosi nopeasti siis. Mahtavaa, kyllä mä vähän syrän syrjällään välillä olin, kun aattelin pikkukasveja matkaamassa uuteen kotiinsa.

Ne oli  siis varsin hyvässä kunnossa ja hyvin pakattu. Voin siis hyvillä mielin suositella Plntsia kaikille. 

Pikkunen Isomaija 

Raitamatti, helmivillakko ja Prince of Orange


Tässä yhteydessä pitänee myös mainita, että tilasin mä aiemmin tällä viikolla muutaman kasvin täältä koto-Suomestakin. Vähän niiku hetken mielijohteesta, ei mun mitään pitänyt enää ostella...
Anopinhammas, kliivia ja kirjoaloe
Niin kuitenkin kävi, että kodossani on nyt myös anopinhammas, Dracaena trifasciata 'Golden hahnii', kliivia, Clivia miniata ja kirjoaloe (aka sebra-aloe), Aloe variegata

Ja NYT mä en osta enää mitään. Ainakaan ennenku kelit lämpiää niin, että voi kuljettaa kasveja ilman paleltumisen pelkoa..🤞

-A. 

keskiviikko 21. lokakuuta 2020

Sipulaa maahan yllin kyllin


Mission: "Sipulit maahan"
Olin jo pitkään arponut sopivaa ajankohtaa tulppaanin sipulien (ja muutaman muun lajin) istuttamiselle. Syyskuu ja lokakuun alkukin oli viime vuoden tapaan (eiks nii?!! olihan viime vuonnaki?!!) epätavallisen lämmin. Ni ei silloin voi tulppisten sipuleita maahan laittaa.. Hmmm... Säätiedotus alkoi sitten lupailla viime viikolle (..vai tälle?...no, lupaili se) viilenevää ja vähän jo yöpakkasiakin. Sunnuntaina minä sitten kokosin istutuskimpsut ja kampsut ja ryhdyin toimeen. Kolmisensataa sipulia mulla olikin  maahan laitettavaksi. ÄÄK!  

Kolmesataa sipulaa

Ensin piti luonnollisesti raivata tilaa sipuleille. YYH, tämä olikin ehdottomasti se tylsin osa. Varsinkin, jos into puutarhan hoitamiseen on lopahtanut heti, kun syksy alkoi tehdä tuloaan ja kukkimiset yms. jäivät vähemmälle. Noh, härkää sarvista sitten vaan... 

Vielä on sipulia jäljellä
Tuleva "Little Amsterdam"
(ennen raivausta)

 

Viime kesänä perustin koko  puutarhani, tein pari suurehkoa perennapenkkiä (koho-mallia) ja istuttelin vähän yhtä ja toista. (Silloinkin lähti ihan lapasesta. Ei liene mikään yllätys tämä...) Istuttelin tuolloin myös n.80 tulppaania vain havaitakseni, että eihän ne mihinkään riitä... Seuraavana vuonna, eli kuluvana herran vuonna 2020, TÄYTYY istuttaa TOSI paljon lisää. Ni, siksi mulla nyt oli 300 sipulaa Viherpeukaloitten laatikossa. Pihassani on salaojaremontin jäljiltä outo ja aivan turha seinämä/mäki/piennar (whatever) täynnä jotain (muka)kuorikatetta. [Oikeasti sieltä kasvaa ruohotupsuja ja vaikka mitä, koska myös nurmikko oli istuteltu vähän niin ja näin.] Siihen ajattelin perustaa Little-Amsterdamini... 

A dirty hoe is a happy hoe
Noh, riivin ruohon tupsuja, siirsin kuorikatetta, poistin kivenlohkareita ja sain kuin sainkin tällättyä rinteeseen tulppaanien ja narsissien sipulit. Perennapenkeistä poistin  yksivuotiset kesäkukat ja istutin tilalle/myöhemmin kesällä kukkivien kasvien huudeille sipuleita. Puskat olivat vaan niin pöheänänsä, että saas nähä miten vinksiten vonksiten tulppikseni keväällä nousevat. Jos nousevat.... Nousevat ne. Täytyy nousta.

Neljä tuntia siinä vierähti, mutta sain kuin sainkin sipulit maahan. Enempää en jaksanut myllätä puutarhassa. Päätin jättää toiselle päivälle puurtarhan talvikuntoon siistimisen.

Yöllä oli tullut lunta (19.10.20)


Aamulla meinas vähän naurattaa, yöllä oli tullut lunta(ish). Hyvä, että tuli tehtyä istutushommat. Vaikka tokihan "lumi" vielä sulaa, mutta nyt voin ainakin teeskennellä olleeni liikkellä just oikeaan aikaan. HA!



Näitä minä istutin...

Näitä mä (muun muassa) istutin.
Olin ostanut jostain kaupastakin noita Kirjopikarililjoja sekä

  • Jonkun laukan (Allium) sipuleita 6kpl 

Etanan munia oli muuten mullassa! Mun (taka)pihalla en ole vielä tavannut niitä varsinaisia pahilaisia, lehtokotiloita, vaikka niitä ympäristö onkin täynnään... Peltoetanoita sitä vastoin olen penkeistä muutamia tänä kesänä yhyttänyt. Ne on periaatteessa "hyvisetanoita", mutta nekin kyllä luokitellaan puutarhaa ajatellen haitalliseksi, koska ne syövät loppukesästä kukkien lehtiä eikä varsinaisesti ole hyödyksikään..  Istutuspuuhissa tapasin vielä muutaman yksilönkin puskista. Plääh. Täällä on onneksi myös mm. sammakoita, jos ne vaikka vähän jeesasi ja söisi enimmät etanat mun pihalta. 


Kvaak nyssitte! 

                               -A.


PS. Jaa niin, vielä yks juttu. Kuten arvata saattaa, mullahan tietysti on kevätlannoitetta, kesälannoitetta, syyslannoitetta sekä kukkasipuliravinnetta*. (Miksei olisi?? Puutarhanhoitohan on ennen kaikkea välinelaji.) Ni arvatakaa muistinko? En, mitään niistä en muistanu käyttää tänä vuonna. En tätä viimeksimainittuakaan. Tietenkään. Hittohemmetti.

*) "Istutuksen yhteydessä sekoitetaan multaan istutuskuopan pohjalle, sinne mihin sipulien ja mukuloiden juuristo kehittyy. Hoitolannoitus annetaan keväällä ennen kukintaa, varmista liukeneminen reilulla kastelulla. Käytetään ainoastaan todettuun tarpeeseen. Sallittuja käyttömääriä ei saa ylittää. Käyttö ainoastaan lannoitustarkoituksiin."

Aina sama homma. No, panostan hoitolannoitukseen keväällä ennen kukintaa. (Niivvarmaan...😂)

perjantai 16. lokakuuta 2020

Päästiinpä tähän päivään...

Nonni, jatketaas, että saadaan kaikki uudet kasvit tänne kirjoihin ja kansiin. 

Sitte olin yks kerta kavereilla kyläämässä ja sain kotiin mukanani yhden kilpipiilean, Pilea peperomioides, poikasista. Niitä kasvoi lukuisia emopiilean juurella. Ja ai että se on kaanis! 😍 (Tässä kohtaa eletään tuskin syyskuun puoltaväliä. Aikaa, jolloin ekasta uutuuskasvihankinnastani on kulunut vasta kaksi viikkoa. Se oli joskus kaaaaauan aikaa sitten. Oijoijoi...)

Kilpipiilea, kuva eiliseltä 15.10., se on kasvanut täällä jo kuukauden.

Hoya 'krinkle 8'

Maltoin mieleni tästä viisi päivää. Koska olin niin innoissani Hoyastani, posliinikukastani, päätin hankkia pari lisää. Kuitenkin vain kaksi, koska mitäs jos en osaakaan hoitaa niitä, tai mitään muitakaan... (Tässä vaiheessahan se olikin hyvä alkaa aattelemaan, että mitäs jos tapankin kaikki rakkaurella hankkimani kasvit... Uuh...) 

Hoya Memoria
No, hankin sitten Hoya carnosa 'Krinkle 8':n, jonka lehdet ovat muuten jännän "kuoppaiset", ja  Hoya carnosa Memorian pistokkaat. Samalla ostin vielä rahapuun, Crassula ovata, pikkiriikkisen alunkin.
Pestessäni rahapuun pikkupistokasta siitä irtosi kolme alinta lehteä. Tyrkkäsin ne myös multaan... Uusia rahapuita ootellessa...
Siinä missä ruusuposliinikukkani ei ole osoittanut minkäänlaisia muutoksia kasvamisen suhteen, alkoi tämä 'Krinkle 8' tehdä silmuja varrestaan kolmin kappalein. WOHOO! (Huomasin silmut kyllä vasta tällä viikolla, että kyllä siihenkin pari-kolme viikkoa meni. Toisissa posliinikukissa ei mitään tapahtumia.)

Rahapuu 16.10.20 ja harsosääski liima-ansa

Tila pöytien ja valossa olevien pintojen päältä yleensäkin (lue: ikkunalaudat) alkoi olla jo vähän kortilla... Hmmm. I wonder why...😆 Ja valokin. Syksyn saapumisen huomasi jo varsin hyvin valon määrän melko äkillisestä vähenemisestä. Onneksi olen ehkä maailman parhaita ostelijoita ja niinpä hankin itselleni muutaman kasvivalon (Puuilosta) ja lamppuja (Prismasta, Clasulta ja Tokmannilta). Niistä voisin tehdä oman postauksensa tuonnempana. 

Näistä hankkimistani ihanista kasveistani osa olikin jo  köynnöstäviä, mutta vielä niin piskuisia, ettei niistä amppeleihin olisi. Päätin hankkia seuraavaksi kuitenkin lisää köynnöstäviä kasveja, ihan vaikka vain jatkoa ajatellen... Pöytätila loppuisi jossain vaiheessa ihavvarmaan. Ja kasvaahan nämä kasvit. Toivottavasti. Ainakin ne, jotka eivät menehdy hellässä huomassani.

Olin nähnyt kuvissa aivan ihanasti kukkivia isosoihtuköynnöksiä, en kylläkään muistaakseni ikinä livenä. Siinä on kuulkas ihan mun lempiväriset kukat, isot kauniit keltaoranssit kukinnot. Olin hiukan jo haaveillu sellaisesta.. En vaan silloin haavillessani tiennyt, että minusta kehkeytyisi tällainen viherkasvi-ihminen.. 

Niinpä päädyin, ULLLATUUUUUUS!!!, ostamaan isosoihtuköynnöksen, Aeschynanthus speciosus, ja soihtuköynnös Thai pink:in, Aeschynanthus 'Thai pink', pistokkaita. Ostin ne varsipistokkaina. Minun pitäisi siis juurruttaa ne ihan itse. Mutta ÄÄK! Näitten pistokkaitten varret olivat puumaiset. Olinhan minä juurrutellut yhtä sun toista varsipistokasta, mutta en puuvartisia...😱 Mitähän tästä juurrutusoperaatiosta oikein tulisi... Nooh, aattelin, että kattelaan nyt ihan rauhassa... [Tässä vaiheessa, jälkiviisaampana, voin kertoa, että hyvin kävi. Kolmen viikon juurruttamisen jälkeen juuria alkoi näkyä!! JEI!!]

Soihtuköynnös 'Thai pink' ja isosoihtuköynnös juurtumassa

Ihana Kirjojuoru 'Zebrina'
Köynnöksiä kun kerta haeskelin, ja kun huonekasvit-ryhmässä bongasin jälleen yhden mielenkiintoisen pistokkaanmyynti-ilmoituksen, tulin ostaneeksi pari kirjojuorun, Tradescantia Zebrina, pistokasta... Siinä on ehkä maailmakaikkeuden kauneimman väriset lehdet. <3 Tuossa kuvassa niitten väritys ei tietty näy kunnolla. Höh. 

Juorut, tai siis niitten pistokkaat, on siitä kivoja, että ne voi iskeä suoraan multaan ja ne lähtevät kasvamaan siitä ihan tuosta vaan.. Vähän ne voi lerpattaa ensin lehtiään, mutta se menee ohi hyvin nopeasti. Toki juoruja voi vesilasissakin juurruttaa, mutta juurtuvat ilmankin. Pidin minä yhtä juorua aarnipeikonlehtien kanssa samassa juurrutuslasissa, kun sanotaan, että silloin niihin muihinkin kasveihin kasvaisi juuret nopeammin. No, ei kasvanut mulla. Ni tyrkkäsin juorun multaan. Eihän sitä nyt viitti ootella, jos muutenkin juurtuu. :D

Noh, olin myös haaveillut pitkään "kilpparista", eräästä muorinkukan muodosta. Tämä Peperomia prostrata, 'String of turtles' olikin hankalampi löytää... Kyselin vähän apuja jälleen FB:n 'Huonekasvit'-ryhmästä ja minulle vinkattiin, että Hämeenpuiston Opuntiassa oli niitä ollut myynnissä. Jih jih, työpaikkani on siinä ihan huudeilla. Kävinkin heti seuraavana  maanantaina rykimässä kukkakaupan ovea. Tietysti se oli kiinni. Suljettu maanantaisin. Ei siinä midist, tiistaina olin heti työvuoron jälkeen jälleen ovella ja tällä kertaa ovi oli oikein "avoisina". HURRAT!! 

Micans lauteilla karanteenissa

No, ei ollu kilpparia heilläkään enää. Ei haitannut yhtään, sillä poistuin kukkakaupasta mukanani Philodendron scandens Micans', köynnösvehka, jossa on ihanat, hieman samettipintaiset tummanvihreät lehdet. Vaikka olisinkin halunnut tällätä sen kotona heti paikalleen, se joutui karanteeniin saunan lauteille.. Se oli jo valmiiksi niin "iso" kasvi, etten kyennyt tarkastamaan sitä kunnolla tuholaishyönteisten, aka öttiäisten, varalta. Siksi lauteet kutsuivat sitä. Näinä päivinä se jo roikkuu keittiössä amppelissa. :) Se ei kuitenkaan joutunut lusimaan koko karanteenia, vaan pääsi hyvällä käytöksellä aiemmin vapauteen... Toivottavasti se ei kostaudu myöhemmin öttiäisten muodossa. 

Traakkipuu, pesäraunioinen ja pitsilehti sekä KILPPARI!
Tässä vaiheessa olin jo kyllästyttänyt kaikki ystäväni ja läheiseni iänikuisilla viherkasvihöpötyksilläni ja ajatus blogista virisi... 'Crazy Plant lady' olisi ollut kiva nimi, mutta tietty se oli jo varattu. Jätin hautumaan koko blogi-idean..

Rain drop






Noh, sitten tuli syntymäjuhlapäiväni ja ystäväni veivät minut syntymäretkelle... tittidii... PLANTAGENIIN!! Paras syntymäpäivälahja! Kyllä ne tietää. Plantagenista löytyi sitten se kilpparikin, tosin minikasvina. Ostin niitä kolme kappaletta ja istutin samaan ruukkuun, siispä sain kuin sainkin itselleni "ison kilpparin". Mukaan tarttui myös kolme muutakin minikasvia; Pitsilehti, Fittonia verschaffeltii, pesäraunioinen, Asplenium nidus ja traakkipuu, Dracaena deremensis. Semi-täysikasvuisen Peperomia plybotrya 'Rain drop'inkin ostin. Sekin oli ollut haaveissa.

Niin joo, kotiutuihan vielä muutens just tällä viikolla ostamani Kultaköynnös N'joyn, Epipremnum aureum 'Njoy' pistokaskin!

Kultaköynnös Njoy

Sitte mulla on ollu vielä yks suurempi "rare-plant" -haave. Tämä kasvi on ollu mulla ostoskorissa jo kymmeniä kertoja, mutta en oo sitä ostanu. "Sulla on jo niin monta kasvia, et sä tätä tarvi. Talvea vasten? Ooksä nyt yhtään järkevä?" Ni en oo. Minä kuulkaas tilasin sen eilen. Hollannista. Elikkäst Alankomaista. Tulee pari muutakin pikkukasvia.. 🙈Mutta ihan vaan siksi, että postikulut olis suhteessa kivemmat maksaa.... 😂
Mutta siitä sitte viikon päästä enemmän.


Huh, nyt ollaan ajan tasalla, tässä päivässä. Kasveja on kotonassa nyt 53. Kai. Kasvimäärä nousi parissa kuukaudessa 17:stä tuohon 53:een. Että NIIN hyvä ostelemaan mä oon!!

💚Laav laav💚

-A.



Mäpä istutin just tulppaaneita!! Hurraa!!

Jihuu, jihuu!! Tänään tuli päivä, jota olen 15 viikkoa odottanut. Tulppisten sipulit on ollu jääkaapissa tänään tasan 15 viikkoa! (Tälläsin ...